Tilannekatsaus

Moi kaikki, maailman epäsäännöllisin bloggaaja täällä taas! 

Onneksi oon sopinut itseni kanssa, että kirjoitan silloin kun kun jaksan ja tuntuu siltä että on jotain mistä kirjoittaa. Tää on mulle muutenkin kuin päiväkirjan kirjoittamista, eli kirjoitan mitä päähän tuleen ja annan ajatuksen virrata vapaasti. Mulla on ihan ok julkisesti tuoda esiin mun ajatuksia, varsinkin jos en loukkaa niillä ajatuksillani ketään. Enkä kyllä voi loukata, kirjoitan rehellisesti omasta elämästäni, hassua jos joku siitä loukkaantuisi. Paitsi en yhtään yllättyisi jos nykypäivänä saisin tälläkin jollekin pahan mielen. He he he. 

No mitä kuuluu? Hyvää ja huonoa, vuorotellen päivästä riippuen. Mietin pitkään että päivitän terveydentilastani, sillä siitä viimeksi puhuin. Olen saanut keväällä 2022 adhd-diagnoosin ja lääkityksen siihen. Se on helpottanut monia asioita. Mielialani on parantunut, tunne-elämä on tasaista ja on myös vaikuttanut ihmissuhteisiin. Olen edelleen tietysti herkkä sellainen energinen pohdiskelijatyyppi, sitä ei mikään lääke minusta poista. Mutta lääke on auttanut kuitenkin käsittelemään asioita hieman rauhallisemmin. Enkä esim. itke niin paljoa enää, vain kerran päivässä 😜 

No mitäs olen tehnyt? Olen tehnyt töitä, opiskellut, valmistunut, tehnyt lisää töitä, ollut kotona ja nähnyt ystäviä. Sellaista hyvin tavallista arkea, tietysti välillä on niitä arjen luksuksia. 

Meillä alkoi Juhon kanssa viides yhteinen vuosi. Allekirjoitimme juuri vuokra-asunnon uuteen kämppään ja muutamme nyt helmikuun lopussa. Asunto on todella ihana ja 20 neliötä isompi! Viimevuosi oli kyllä meidän parisuhteelle aika hurja. Alkuvuonna olimme erossa pitkään kyteneiden ongelmien takia. Silloin koimme että näin on molemmille parempi, mutta jatkamme tietysti ystävinä ja tuemme toisiamme, jotta tilanne olisi molemmille mahdollisimman helppo. Niin helppo, kun ero voi olla... Puoli vuotta siinä melkein meni, puhuimme asioista aika paljon silloin. Aloimme näkemään toisiamme aika tiiviisti, oltiin kuin pariskunta mutta ei oltu yhdessä. 

Yhtenä iltana istuttiin sohvalla ja mietittiin mitä meidän elämä on ollut, sitä kun tavattiin ja millaisia silloin oltiin. Vielä ihan lapsia henkisesti. Sitten mietimme niitä vuosia mitä olemme yhdessä kulkeneet aikuisuuteen. Paljon on asioita tapahtunut ja ollaan ihmisinä muututtu todella paljon. Sitten puhuimme niistä asioista, joiden takia päädyimme eroon. Molemmat oli miettinyt asioita sen puolen vuoden aikana ja osasimme nähdä asioita uusin silmin. Aloimme molemmat ymmärtämään mistä jotkin asiat johtui ja mikä asia on mihinkin vaikuttanut. Myös se avartaa aika paljon, kun sä oikeasti pysähdyt miettimään asioita, myöntää virheensä, sanoo ääneen sen jos toinen oli väärässä, eikä mielistele. Täytyy olla itselleen rehellinen jotta voi olla kumppanille. Se ette osaa pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Kun palasimme yhteen, aloimme pikkuhiljaa työstämään meidän suhteen ongelmakohtia. Kompromisseja on tehty, mutta myös tehty toisille selväksi ne asiat, joissa ei voi tehdä kompromissia, koska niin voi myös joskus olla. Olemme alkaneet puhumaan paljon enemmän ja avoimemmin kuin ennen, olen uskaltanut sanoa asioita mistä olen ollut monta vuotta hiljaa. 

Koen, että nään Juhon ihan eri tavalla ja Juho näkee myös minut. Välillä en oikein edes osaa selittää mikä tarkalleen on muuttunut, mutta silti tiedän ja tunnen että moni asia on muuttunut. Myös tapa miten olemme, puhumme ja teemme on ihan eri. Se puoli vuotta teki jotain mitä me ei edes ihan itsekkään aina tajuta. 

Nyt yhteen paluusta on vuosi aikaa ja edelleen kehitystä tapahtuu ja joka päivä me teemme parisuhteen eteen töitä. Nykyään se tulee jo melkein huomaamatta. Viides vuosi alkaa hyvin toiveikkaana ja innokkaana. Olen kyllä kiitollinen ja onnellinen. Sinnikkyys palkitaan! 

Nyt en lupaa mitään, koska kirjoitan taas 😂

Mutta tämmöstä tällä kertaa. Muistakaa välittää! 

Kiitos kun luet ja tuet! 

❤️:llä Milla 

Somet: 

Facebook: Pieni pala maailmaa- blogi 

Instagram: @pienipalamaailmaa 

                   @mmillasofia