Pieni pala maailmaa

Ajattelin, että pitkästä aikaa voisi kirjoitella kun se on taas vähän jäänyt. Tuntuu että ei oikein ole mitään mistä kertoisin ja kun eipä huvita väkisin väännettyä tekstiä julkaista. No, mitäkö kuuluu? Suoraan sanottuna ei mitään ihmeellistä. Opinnot lähihoitajana etenee, nyt tietysti vaan negatiivinen puoli on etäopiskelu mutta onhan se näissä olosuhteissa parempi näin. Myös keikkatöitä on tullut tehtyä. Muuten aika meneekin oikeastaan vain kotona miehen kanssa. Toisaalta tähän kotona olemiseen on alkanut tottua, joten ei tässä mitään. Yksi asia on mistä olen iloinen tällä hetkellä, oman pääkopan kuntoon saanti. Prosessi on hyvin lähtenyt käyntiin ja koen jo nyt paljon helpotusta. Aloin alkuvuodesta käymään aikuispsykiatrian poliklinikalla, johon hakeuduin koska mm. menneisyyden asiat vaivaavat ja vaikuttaa nykyhetkeen. Myös aloitimme tekemään erilaisia tutkimuksia kuten persoonallisuushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö ym. Masennus nyt on vanha juttu minun kohdallani, sitä on s

Ahdistaa ja mietityttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei voi muuta kuin odottaa ja antaa ajan näyttää mihin elämä meitä kuljettaa. Viime päivinä on ollut todella yksinäinen olo. Yksinäisyys ja epävarmuus on yhtälönä iso taakka kantaa harteilla näinä aikoina. Olen siirtynyt normaalista koulunkäynnistä etäopiskeluun mikä on tuntunut todella hankalalta ja vieraalta maastolta. Minulla on keskittymisen kanssa ongelmia ja myös haasteita kantaa itseäni asioiden äärelle ja saada asioita tehtyä. Kotoota käsin se on satoja kertoja vaikeampaa. En pysty keskittymään ja saamaan opinnoista irti, kun istun kotona tietokoneen ääressä kuuntelemassa pätkivää ja kahisevaa ääntä nappikuulokkeistani. Myös kotona olessa tulee helposti tehtyä samalla kaikkea muuta "oppitunnin" ohella. Helpompi on olla luokkahuoneessa ns. "valvovan" silmän alla, ethän sä siellä voi ruveta haahuilemaan ja puuhaamaan mitä tykkäät kesken oppitunnin. Kotona voi. Palatakseni tähän yksinäisyyteen. Olen aina o