Kiusaaminen
Tässä kirjoituksessa haluan kertoa asiasta, joka on valitettavan todellinen monelle ihmiselle maailmassa. Tekstiä kirjottaessa uppoudun omakohtaisiin kokemuksiini ja näkemyksiin enkä puhu kenenkään puolesta. Jokaisella on oma näkemys ja kokemus asioista.
Ensimmäisenä tulee varmasti monella mieleen koulukiusaaminen, mikä kyllä tosin on valitettavan yleinen ilmiö. Itseäni on kiusattu ala- ja yläasteella. Minä itse olen kokenut kiusaamisen haukkumisena, tavaroideni varastelulla, syrjintänä ja juorujen levittelynä. Nämä ovat varmasti hyvin yleisiä tapoja koulukiusata.
Nämä voivat jättää lapseen/nuoreen todella syviä haavoja ja traumoja. Kiusaaminen voi vaikuttaa ihmisen itsetuntoon, persoonallisuuteen, antaa vääristyneen kuvan itsestään ja muista ihmisistä.
Monesti kiusaaminen ajaa ihmisen jopa mielenterveysongelmiin. Kiusattu voi alkaa kärsiä masennuksesta, tai vaikka sairastua persoonallisuushäiriöön. Kyllä, sairastua. Aina mielenterveysongelmat eivät vain synny ihmiselle, toki joitain poikkeuksia varmasti on. Monesti ihmisen kokemat elämän haasteet ja se, että häntä on rikottu voi todellakin olla syy sairastua mieleltään.
Silloin kun minua alettiin koulukiusata, koin jatkuvasti, että olen huono ja että minussa on vikaa. Olin todella epävarma sosiaalisissa tilanteissa ja hyvin usein vain koitin olla muiden mieliksi. Omia mielipiteitä ei ollut olemassa, paitsi omassa päässä, jossa ne visusti pysyivät. Olin myös valmis tekemään mitä vain sen eteen, että minut hyväksyttäisiin kaveriporukoihin.
Olin kolmannella luokalla, kun menin muutaman luokkakaverin kanssa kauppaan, jossa he yllyttivät minua varastamaan. Tietysti olin mukana. Minua pelotti paljon, tunsin heti, että tämä on todella väärin. Mitä äiti sanoisi? Jos joudun vankilaan? Kysymyksiä tulvi päässäni mutta tärkein kysymys oli: Saanko nyt kavereiden hyväksynnän? No en saanut. Sain kuitenkin kotiarestia, pitkän puhuttelun kotona ja pahan mielen.
Nuorella on todella tärkeää olla hyväksytty ja kuulua johonkin porukkaan, maksoi mitä maksoi. Tai ainakin minulla oli. Kuudennella luokalla minulla ei ollut kavereita juuri ollenkaan. Sitten alkoikin yläaste, jossa oli liki tuhat oppilasta. Ei siellä voi olla ilman kavereita. Olen nolo, jos olen yksin käytävillä notkumassa. Kavereita oli saatava, oli pakko olla kova muija. Aloin polttaa tupakkaa, varastaa, lintsata koulusta, jonka seurauksen jäin luokalle. Aloin pukeutumaan räväkästi ja olemaan suoraan sanottuna vittumainen kaikille. Tarvittaessa kävin päällekin. ‘’Mulle ei enää vittuilla’’. Yhtäkkiä mä olin kamala teinihirviö, koulussa ja kotona. Olin enemmän jälki-istunnoissa, kun oppitunneilla. Mutta mulla oli kavereita, mua ei enää kiusattu. Mutta silti minulla oli sisälläni koko ajan paha olla. Tiesin, että mä en ole mikään hirviö. Olin oikeasti vain nuori tyttö, joka oli todella epävarma itsestään ja muista. Olin todella masentunut ja ahdistunut.
Itse en koskaan puhunut kiusaamisestani tai muista ongelmistani koulussa. Kotona kyllä puhuin äidilleni, mutta aina todella vähättelevästi. En halunnut, että äiti soittaisi kouluun ja minä joutuisin vain enemmän naurunalaiseksi.
Monesti nuorten on vaikeaa kertoa koulukiusaamisesta juuri siksi, että he pelkäävät kiusaamisen menevän vain pahemmaksi. Toivoisin että näin ei olisi. Jos on paha olla tai sinua kohdellaan huonosti, siitä ei koskaan kuuluisi vain olla hiljaa. Toivoisin myös, että ikätoverit koulussa puuttuisivat kiusaamiseen, jos sellaista näkevät tai kuulevat. Se jos joku on rohkeutta, että puolustaa kaveria. Lapsi/nuori ei aina osaa tai uskalla puolustaa itse itseään.
Lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtunut kiusaaminen saattaa vaikuttaa usein ihmiseen vielä aikuisenakin. Se voi vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Ei välttämättä uskalla tutustua uusiin ihmisiin, olla avoin, näyttää tai käsitellä tunteitaan, keskustelutaidot voivat olla hyvin alkeelliset, itsetunto voi edelleen olla huono kiusaamisen jäljiltä tai esim. ei pysty luottamaan ihmisiin.
Mutta myös aikuisten maailmassa kiusataan, niin kaveripiireissä kuin työpaikalla. Se voi jättää aikuiseen ihmiseen myös samanlaisia arpia kuin lapselle/nuorelle, jota koulukiusataan ja on siksi myös hyvin vakavasti otettava asia. Työpaikkakiusaaminen lisää valtavasti stressiä ja sitä kautta vaikuttaa jaksamiseen työssä sekä muussa elämässä. Työpaikalle ei ole kiva mennä, mutta sinne on pakko mennä. Se aiheuttaa suuren tunneperäisen ristiriidan ihmisen sisimmässä.
Löysin tehy.fi sivulta hyvin kiteytetyn esimerkin siitä, mitkä kaikki voivat olla työpaikkakiusaamista:
- henkilön mustamaalaaminen
- ammatillisen osaamisen vähättely
- työyhteisön ulkopuolelle jättäminen
- uhkailu
- fyysinen väkivalta
- seksuaalinen häirintä
- esimiesaseman väärinkäyttö
Jos tällaista kokee tai näkee, pitäisi myös välittömästi tuoda asia ilmi, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Ihmisen ei kuulu sietää mitään kiusaamista, ei koulussa, ei töissä eikä vapaa-ajalla.
Hae apua tai tarjoa sitä ystävälle tai läheiselle:
https://www.ttl.fi/palvelu/konfliktit-kriisit-kiusaaminen-tyopaikalla/
Tässä oli tämän kertainen kokemukseni ja näkemykseni. Muista välittää!
Kiitos kun luet ja tuet!
-Milla Peltomäki
SOMET:
Instagram: mmillasofia
Snapchat: mmilts
 |
| (Kuva: Milla Peltomäki) |
Kommentit
Lähetä kommentti