Yhdessä yksinäisiä (covid-19)
Ahdistaa ja mietityttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei voi muuta kuin odottaa ja antaa ajan näyttää mihin elämä meitä kuljettaa. Viime päivinä on ollut todella yksinäinen olo. Yksinäisyys ja epävarmuus on yhtälönä iso taakka kantaa harteilla näinä aikoina. Olen siirtynyt normaalista koulunkäynnistä etäopiskeluun mikä on tuntunut todella hankalalta ja vieraalta maastolta. Minulla on keskittymisen kanssa ongelmia ja myös haasteita kantaa itseäni asioiden äärelle ja saada asioita tehtyä. Kotoota käsin se on satoja kertoja vaikeampaa. En pysty keskittymään ja saamaan opinnoista irti, kun istun kotona tietokoneen ääressä kuuntelemassa pätkivää ja kahisevaa ääntä nappikuulokkeistani. Myös kotona olessa tulee helposti tehtyä samalla kaikkea muuta "oppitunnin" ohella. Helpompi on olla luokkahuoneessa ns. "valvovan" silmän alla, ethän sä siellä voi ruveta haahuilemaan ja puuhaamaan mitä tykkäät kesken oppitunnin. Kotona voi. Palatakseni tähän yksinäisyyteen. Olen aina o